Miksi et muista lapsuudestasi mitään?

Miksi et muista lapsuudestasi mitään? 

On yllättävän yleistä, että aikuinen ei muista lapsuudestaan juuri mitään. Ehkä vain hajanaisia hetkiä, sumuisia tuntemuksia tai toistuvia tunnelmia, jotka eivät liity mihinkään tarkkaan tapahtumaan.
“En muista lapsuudestani mitään” on lause, jonka monet sanovat terapiassa ensimmäisten tapaamisten aikana – usein ihmeissään, häpeissään tai peläten, että heissä on jotain vialla.

Mutta ei, muistamattomuus ei ole merkki heikkoudesta tai vääränlaisesta muistista.
Unohtaminen on usein psyyken tapa suojella meitä.

Lapsuusmuistojen puuttuminen on usein osa hermoston suojamekanismia

Tutkimusten ja psykoterapeuttisen työn perusteella tiedetään, että muisti ei toimi kuin kamera, joka tallentaa elämää objektiivisesti. Sen sijaan muistimme toimii yhteistyössä tunnesäätelyn, kiintymyssuhteiden ja hermoston kanssa.
Jos varhaisessa elämässä ei ollut turvallista aikuisen läsnäoloa, joka olisi auttanut lasta säätelemään tunteitaan ja sanoittamaan kokemuksiaan, muistoa ei välttämättä koskaan muodostunut sanojen tasolla.

Kehomme kyllä muistaa:

• Ahdistuksena tietyissä tilanteissa

• Jatkuvana varuillaanolona

• Tai voimakkaana reaktiona, jonka logiikka ei löydy nykyhetkestä vaan menneestä

Traumamuisti ja sanaton tieto

Unohtaminen ei tarkoita, että mitään ei olisi tapahtunut. Se tarkoittaa, että jotain jäi tapahtumatta:

• Turva

• Peilaus

• Mahdollisuus tuntea vapaasti

Psykoterapian näkökulmasta muistamattomuus on merkityksellinen ilmiö. Se ei ole ongelma, joka pitäisi korjata, vaan kutsu kuunnella sitä, mitä keho ja tunne-elämä yrittävät viestiä.
Usein asiakas alkaa tunnistaa tunteita, kehon reaktioita tai toistuvia kaavoja, jotka vievät kohti sitä, mitä ei ole koskaan sanoitettu.

Miksi emme muista?

1. Turvattomat kiintymyssuhteet – Jos ei ollut turvallista aikuisen läsnäoloa, muistot eivät rakentuneet ehjäksi kertomukseksi.

2. Kehon ylivireys – Traumaperäinen stressi voi estää hippokampusta muodostamasta pitkäkestoisia muistoja.

3. Dissosiaatio – Psyyke saattaa erottaa itsensä kokemuksesta suojellakseen yksilöä ylikuormitukselta.

4. Sanoittamisen puute – Ilman kieltä kokemuksista ei tule muistettavia tapahtumia vaan epämääräisiä tunnelmia.

Voiko muistamattomuus muuttua?

Kyllä – mutta ei pakottamalla.
Muistot eivät palaa vaatimalla, vaan turvan kautta. Usein muutoksen alku ei ole muisto, vaan tunne:

• Tuntematon suru

• Kehon jännitys

• Tai voimakas reaktio, jota ei “osaa selittää”

Terapian tehtävänä ei ole tuoda esiin faktoja menneisyydestä, vaan auttaa asiakasta luomaan uudenlaista suhdetta omaan sisäiseen kokemukseen.
Muisti ei ole päämäärä – vaan sivutuote siitä, että jotain sisällä alkaa tulla todeksi.

"Ole kärsivällinen kaikkien sydämesi ratkaisemattomien asioiden äärellä – ja yritä rakastaa itse kysymyksiä."
– Rainer Maria Rilke

 

Kun et muista lapsuudestasi mitään

Jos et muista lapsuudestasi, se ei tee sinusta rikkinäistä, vaan kertoo siitä, että olet elänyt ilman riittävää turvaa.
Tämä muistamattomuus ei ole este eheytymiselle, vaan lähtökohta sille.

Muistot saattavat palata tai eivät - mutta tärkeämpää on, että alat muodostaa suhdetta siihen sinuun, joka on kulkenut kaiken tämän läpi.
Ja joka on yhä täällä.
Viisas, herkkä ja valmis tulemaan näkyväksi – askel kerrallaan