Hallitseeko pelko elämääsi?

Sain seuraajaltani kysymyksen:

"Mitä tehdä, kun pelkään, että läheiselle käy jotain pahaa?"

Pelko on yksi inhimillisimpiä tunteita, joita voimme kokea. Se on luonnollinen reaktio uhkaaviin tilanteisiin, mutta silloin, kun pelko ei ole perusteltua, se voi hallita elämäämme ja vaikuttaa syvästi sisäiseen rauhaamme. Tämä pelon muoto – pelko siitä, että rakkaalle ihmiselle voi tapahtua jotain pahaa – on erityisen voimakas ja herkkä kokemus, joka kietoutuu syvästi kiintymykseemme ja kykyymme olla turvassa suhteessa toisiin.

Kun pelkäämme, että läheiselle tapahtuu jotain haitallista, pelko ei synny vain ympäristöstä, vaan myös omista uskomuksistamme, menneisyytemme haavoista ja kehossamme piilevistä epigeneettisistä muistijäljistä. Tämä onkin syvempi pelon ulottuvuus: se ei ole vain reaktio ulkomaailman uhkiin, vaan myös meidän kehomme ja mielen sisäistä kokemusta siitä, kuinka turvassa tai turvattomia koemme itsemme ja läheisemme. 

Tähän liittyy myös oppimamme kokemukset tuntemisesta ylipäätään. Tunnesäätelytaidot opitaan vanhemmilta. Jos vanhempi kokee itse herkästi turvattomuutta ja pelkoa, herättää lapsen turvattomuus vanhemman oman turvattomuuden. Tuolloin turvan ja rohkaisun sijaan vanhempi suhtautuu lapseen ylisuojelevasti ja huolestuneesti. 

Jos lapsen itsenäistyminen ja suuntautuminen vanhemmasta poispäin aiheuttaa vanhemman ahdistumisen, estyy lapsen tutkiva uteliasuus. Lapsi alkaa uskoa, että on suojassa kuvittelemiltaan vaaroilta vain vanhemman läheisyydessä. Hän alkaa kontrolloida pelon ja turvattomuuden kokemuksiaan, ettei vanhempi ahdistuisi. Jos vanhemmat pelkäävät muita ihmisiä ja uskovat maailman olevan vaarallinen paikka, varoittelevat he lapsiaan alati ja siirtävät pelkonsa lapsiin. 

Ankarat vanhemmat puolestaan pelkäävät usein muita ihmisiä ja pyrkivät kasvattamaan lapsistaan kovia, jotta nämä pärjäisivät paremmin kovassa maailmassa.

Pelko, joka juontaa juurensa kiintymyksestä

Pelko siitä, että läheisille tapahtuu jotain pahaa liittyy siis suoraan kiintymykseemme toisiin. Ihmiset, jotka ovat meille rakkaita, herättävät meissä valtavan määrän tunteita. Kiintymysuhteet muodostavat perustan sille, kuinka koemme itsemme maailmassa: kuinka luotamme muihin ja kuinka näemme itsellemme tärkeitä suhteita.

Kiintymyssuhteet ovat muovanneet meitä syvällisesti ja vaikuttavat meihin jopa geneettisesti. Epigenetiikka, joka tutkii ympäristön ja elämänkokemusten vaikutusta geeniekspressioon, paljastaa, että traumaattiset kokemukset voivat muokata kehomme ja mielen toimintoja niin, että pelko siirtyy sukupolvelta toiselle. Tämä voi tarkoittaa sitä, että vaikka emme ole itse kokeneet jotain, voimme pelätä sitä, koska se on juurtunut perimäämme.

Pelko siitä, että läheiselle tapahtuu jotain pahaa, voi siis olla seurausta myös menneiden sukupolvien huolista ja peloista. Tämä ei ole pelkästään yksilön pelkoa, vaan kollektiivinen kokemuksemme siitä, kuinka hauras elämä on ja kuinka läheisemme voivat olla haavoittuvaisia.

Mitä tehdä pelolle?

Pelon tunnistaminen on ensimmäinen askel sen hallitsemiseksi. Se on tunne, joka ei ole väistämätön, mutta on kuitenkin täysin inhimillinen. Sen sijaan, että yrittäisimme paeta tai tukahduttaa pelkoa, voimme ottaa sen vastaan, kuunnella sen sanomaa ja antaa sille tilaa. Pelon tunnistaminen ja sen hyväksyminen voi vapauttaa meidät sen hallitsemisesta.

Ensimmäinen askel on siis rauhoittaa itseämme, tulla tietoiseksi siitä, mitä pelkäämme ja miksi. Mikä on se syvä pelko, joka piilee pinnalla? Pelkäämme usein, että rakkaamme menettävät turvansa tai että me emme pysty suojelemaan heitä. Meidän on hyvä muistaa, että vaikka voimme tukea ja olla läsnä, emme voi kontrolloida kaikkea ympärillämme. Hyväksyminen on osaksi siitä, kuinka voimme kohdata pelon.

Kiintymys ja turvallisuuden tunne

Sisäinen turva on olennainen osa tätä prosessia. Kun meillä on vahva ja terve itsetunto ja kyky olla yhteydessä itsemme syvimpään olemukseen, voimme kokea turvallisuutta myös kiintymyssuhteissamme. Tällöin emme jää riippuvaisiksi ulkopuolisista tekijöistä tai toisten tekemisistä, vaan löydämme paikan, jossa voimme olla rauhassa.

Näin ollen, jos pelkäämme, että läheiselle käy jotain pahaa, voimme palauttaa huomion itseemme. Voimme kysyä: Missä minä itse pelkään menettäväni turvani? Mikä tässä pelossa on se, joka minun on kohdattava itsessäni?

Tässä auttavat kehon ja mielen harjoitukset, jotka tukevat meitä palauttamaan itsemme hetkeksi turvalliseen tilaan.

Sisäisen turvan haaste on tulossa

Jos tunnet, että tämä pelko hallitsee sinua ja kaipaat syvempää turvallisuuden tunteen palauttamista, haluan kutsua sinut osallistumaan Sisäisen turvan haasteeseen, joka alkaa pian. Se on maksuton ja se vie sinut syvälle siihen, kuinka voit rakentaa sisäisen turvasi, kohdata pelkosi ja oppia olemaan yhteydessä itseesi ja läheisiisi tavalla, joka luo rauhan ja vapauden.

Ei ole väärin pelätä, mutta pelolle ei tarvitse antaa liikaa valtaa. Meidän tehtävämme on oppia, kuinka voimme elää turvallisesti itsessämme ja rakastamissamme ihmissuhteissa, riippumatta siitä, mitä ympärillämme tapahtuu.

Tämä on matka, jossa löydämme oman vahvuutemme ja turvallisuutemme. 

"When we are no longer able to change a situation, we are challenged to change ourselves."
– Viktor E. Frankl  

Tervetuloa mukaan, aloitamme maanantaina 8.9. Seuraa kanaviani, kerron siellä kun ilmoittautuminen aukeaa! Löydät minut Instagramista @reettasoulway 🤝🏻